Minä uskon sinuun

elämäntapamuutos, hyvinvointivalmennus

En allekirjoita sanontaa ”Jahtaa unelmiasi”. Unelmat voivat olla vain unelmia, joita ei lähdetä koskaan tavoittelemaan. Tai sitten unelmat ovat tavoitteita, joiden eteen pitää tehdä työtä. Joka tapauksessa sana jahtaaminen johtaa harhaan. Jos koko elämämme ydin on pakonomainen unelmien jahtaaminen, tulee elämästämme kilpajuoksu meidän ja unelmiemme välillä.

Välillä elämässä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan ja ihastelemaan sen ihanuutta. Ehkä voimme muuttaa kilpajuoksun rauhalliseksi elämän mittaiseksi matkaksi, jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Jossa saavutamme (niin väli- kuin päätavoitteet) tavoitteemme, mutta muistamme myös nauttia onnistumisesta. Emme ole koskaan valmiita ja hyvä niin. Keskeneräisyyttäkin on hyvä oppia sietämään. Elämässä pitää kehittyä, hyvinvointia kannattaa tavoitella ja ihmisenä kasvaa.

Kehitys ei ole sama asia kuin kasvaminen. Kasvu tapahtuu aina ylöspäin. Aina eteenpäin. Kehitys on sellaista, että menemme välillä takapakkia ja pää edellä rotkoon. Sitten jatkuu matka taas kohti korkeuksia ja pikku hiljaa kommellusten ja onnistumisien kautta kehitymme ihmisenä. Vuosi kerrallaan. Päivä kerrallaan. Tunti kerrallaan. Minuutti kerrallaan. Pikku hiljaa, pienin ja suurin askelin.

Älä turmele sitä mitä sinulla on, haluamalla sitä mitä ei ole; ja muista, että mitä sinulla nyt on, oli kerran niiden asioiden joukossa, joista vain uneksit. — Epikuros

Minä en kuitenkaan ole Sinun asiantuntijasi, se olet sinä itse. Kaikilla ei ole aina samanlaiset lähtökohdat muutokseen.  Kuitenkin meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan polkuumme.

Hyvinvointi kuuluu kaikille

Jokainen meistä ansaitsee voida paremmin. Joillakin tavoite voi olla pysähtyminen ja oman tien valaiseminen, toisella se voi olla realistisempien odotusten löytäminen omaan elämään, kolmannella itsearvostuksen ja itseluottamuksen rakentaminen.

Monikaan meistä ei ajattele ”Mitä me tarvitsemme” koska maailma työntää ajatteluamme suuntaan ”Mitä me haluamme”.  Tai pahimmassa tapauksessa ”Mitä muut meiltä haluavat”. Tämä vääristää elämän suuntaa, emmekä osaa tavoitella asioita, joita oikeasti tarvitsemme.

Mieti itseäsi viiden vuoden päähän. Millaisen neuvon se ihminen haluaisi sinulle nyt antaa?

Elämäntapamuutos

Jokaisella on ne omat kompastuskivet ja vahvuudet. Näen elämäntapamuutoksessa tärkeimpänä elementtinä arvomaailman tarkistamisen. Ennen kun voi saada pysyviä tuloksia, on huolehdittava siitä, että terveys on arvomaailmassa ennen autoa.

Kun oikea motivaatiotaso on saavutettu, täytyy ymmärtää, että elämäntapamuutos vaatii panostusta. (Itsellä tämä aika vaiheessa vielä!) Eli se vaatii aikaa. Hyvinvoinnin edistämiselle ja uusien tapojen omaksumiselle on annettava aikaa.

Joillekin omaksuminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Jokaisella on siihen oikeus. Jokaisella on oikeus voida hyvin. Kun saavutat ymmärryksen ja olet tarkistanut oman arvosi suhteessa toimintaasi, on perusta muutokselle hyvä. Vankan perustan päälle voi rakentaa hyvinvointia. Pelkkien ajattelumallien muuttaminen ei tuo muutosta. Pelkän toiminnan muuttaminen ei tuo muutosta. Pysyvä muutos saavutetaan kun muutamme sekä ajattelumallejamme, että toimintaamme.

Keho – viisas, mutta monelle niin vieras

Kehotietoisuus ja yhteys omaan itseen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Ohjaudumme tänä päivänä pitkälti ulkoisten ärsykkeiden ajamana ja ärsykkeitä tulvii joka puolelta. On tärkeää oppia sulkemaan aistikanavat ja keskittymään vain hetkeen. Tai keskittyä vain aisteihin.

Kun opimme kuuntelemaan kehoamme, myös mielemme rauhoittuu. Tehokas konkreettinen keino sulkea tietotulva, on itselle mielekäs tekeminen. Kun löydät sen oman tavan rentoutua, muista varata sille arjessa aikaa.

Itselle tämä on esimerkiksi keittiössä hääräily. Ilman ylimääräistä multitaskaamista! Rauhassa kokkailu ja rauhassa syöminen.

Ravinto on iso osa hyvinvointia

Ravinto on toinen tehokas tie tietoisen elämän ruokkimiseen tai sen kadottamiseen. Kun ruokimme itseämme huonolla ruoalla ja turrutamme mielemme ahmimisella, ajaudumme yhä vain kauemmaksi itsestämme. Emme kohtaa itseämme ja sitä mitä tarvitsemme. Tietoisuutta voi harjoittaa monella tavalla ja se auttaa myös oikeanlaisten ravintotottumusten omaksumisessa, stressinhallinnassa ja sillä on vaikutusta myös unenlaatuun ja onnellisuuteen.

Ravinto on iso osa hyvinvointia. Ruokailu, ravinto ja ruoka ovat tiukasti sidoksissa niin fyysiseen hyvinvointiimme, mutta myös psyykkiseen hyvinvointiimme. Ravinto vaikuttaa osaltaan psyykkiseen hyvinvointiimme ja psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa siihen mitä syömme.

Suhde ruokaan on ihannetilanteessa mutkaton. Meillä ei silloin ole viha-rakkaussuhdetta ruokaan, emmekä koe syömisestä syyllisyyttä. Emme turruta tunteitamme syömisellä tai yritä hallita sillä sisäistä kaaostamme. Ruoka ja syöminen ovat hyviä renkiä, ne pitävät meidät liikkeellä, tarjoavat mahdollisuuden yhdessäoloon ja nautintoon ja parhaassa tapauksessa edistävät terveyttämme. Ruoka on kuitenkin huono isäntä.

Siinä vaiheessa, kun ruoka ja syöminen alkavat hallita sinua, on tärkeää herätä. Ravinto ei ole vankila. Hyvinvointi ei ole uskonto. Ne ovat luonnollinen osa sinua.

Hyvinvointi on luonnollinen osa elämää

Vaikka aika on välillä tiukassa, hyvästä ravinnosta en tingi. Se on arvomaailmassa korkealla. Jos syön huonosti, heijastuu se heti myös muille elämänalueille; liikkumiseen, kehon oloon, henkiseen hyvinvointiin sekä uneen. Välillä elämässä kuitenkin juhlitaan ja herkutellaan, vaikka perunalastuilla tai ihan perinteisesti kermakakulla. Entä sitten?

”Ihannetilanteeseen” olen päässyt silloin kun mieleni tekee väsyneenä ennemmin aurinkoista energiasmoothieta kun pullapitkoa. Omia mieltymyksiä voi muuttaa, omaa toimintamalliaan voi muuttaa. Jos tahtoo.

Loppujen lopuksi terveellinen ruoka on vain osa elämää. Jos siitä tulee hyvän elämän ja hyvinvoinnin ainut mittari, ollaan ehkä menty liian pitkälle elämään, jossa onnellisuus mitataan jääkaapilla. Parhaimmillaanhan terveellinen, ravinteikas ja värikäs ruoka tukevat ihmisen toimintakykyä ja ovat osa sitä ihan hyvää elämää.

– Lotta Lahti